Työpajojen kuvaukset

1. Maailma kehossa: Planetaarinen osallisuus aistien ja dialogin kautta                 

Vetäjä: Silja Holma, Itä-Suomen yliopisto

Miten ohjattu kehomeditaatio voi avata yhteyksiä itsemme ja planetaarisen kokonaisuuden välillä? Tämä työpaja tarjoaa osallistujille mahdollisuuden tutkia, miten kehollisuus voi toimia väylänä syvemmän planetaarisen osallisuuden ja merkityksellisyyden tunteen rakentamiselle. Lisäksi työpajan päätteeksi esitellään lyhyesti väitöskirjatutkimusta aiheen parissa.

Työpajan aikana tarkastellaan, kuinka voimme kehollisten kokemusten avulla vahvistaa empatian ja osallisuuden tunteita suhteessa maailmaan. Työpajassa on kaksi osaa: ohjattu itsenäisesti toteutettava kehomeditaatio sekä puolistrukturoitu dialogi, jossa osallistujat jakavat kokemuksiaan ja reflektoivat niitä.

Miten kehollisuus voi auttaa meitä tuntemaan yhteyttä planeettaan ja muihin ihmisiin?

Millaisia uusia näkökulmia harjoitus avaa suhteessa itseen ja ympäröivään maailmaan?

Työpaja sopii kaikille, eikä se edellytä aiempaa kokemusta mindfulnessista, meditaatiosta tai dialogimenetelmistä – avoin mieli ja uteliaisuus riittävät.

2. Hardcore punk-runous ja sen käyttäminen kehollisena asiakastyömenetelmänä

Vetäjä: Eero Heinonen

Olen ammatiltani sosionomi (AMK) sekä vannoutunut punk-musiikin suurkuluttaja. Olen kirjoittanut hardcore punk-sanoituksia teini-ikäisestä saakka ja vuosien mittaan olen esittänyt tekemiäni sanoituksia sekä lausumalla että huutamalla niitä eri tilaisuuksissa. Saamani positiivinen palaute on rohkaissut minua rikkomaan raja-aitoja, joten viime aikoina olen pitänyt hardcore punk-runopajoja virkistystoimintana useille sosiaali- ja kulttuurialan järjestöille ja toimijoille.

Hardcore punk-runopajan alussa kerron ensin lyhyesti hardcore punkin synnystä, jonka jälkeen luen muutaman suomalaisen hardcore punk-sanoituksen ääneen. Tämän jälkeen kuuntelemme yhdessä levytetyt versiot näistä kappaleista ja keskustelemme miten eri tavalla kappaleiden sanoitusten lukeminen ääneen resonoi verrattuna siihen, kun kappaleen kuulee levytettynä. Sitten keskustelemme sanoitusten teemoista ja lähdemme työstämään ryhmissä hardcore punk-runoja. Korostan aina, että jo pelkkä ajatusten kanavointi kirjalliseen muotoon on tärkeää, eikä lopputuloksella ole niin suurta merkitystä. Jokainen pienikin runo on jo itsessään taideteos ja sen hetken luomus. Lopuksi rohkaisen osallistujia lukemaan tai huutamaan kirjoittamiaan runoja ääneen, jotta saamme yhdessä kanavoitua kirjoituksen keholliseen muotoon ja kehosta ulos. Jos osallistuja ei syystä tai toisesta uskalla tai halua lukea tai huutaa runoaan, huudan sen hänen luvallaan ääneen. Tämä saa aikaan runon kirjoittajalle tunteen siitä, että hänen juuri kirjoittamansa teksti on konkretisoitunut huutoon ja sitä kautta tullut todelliseksi.

Musiikkikappaleiden sanoitukset voidaan nähdä myös runoina ja lyhyet ja ytimekkäät hardcore punk-sanoitukset ovat tästä oiva esimerkki, sillä niissä ilmenee tietynlaista rytmiikkaa ja loppusointuja, jotka ovat ominaisia tunnusmerkkejä runoille. Runojen kirjoittamisella on todettu olevan monia hyödyllisiä vaikutuksia ja ihmiselle voi olla terapeuttista jo pelkästään se, että jostakin runosta voi löytää elementtejä, jotka tuntuvat omakohtaisilta. Kirjoittamisella voidaan päästä myös syvemmälle omiin tunteisiin ja kirjoittamalla omia tunteita auki, niitä voidaan sanoittaa paremmin. Jo pelkkä kirjoittamisprosessi voi olla jollekin merkittävä asia, vaikka runoa ei ikinä kukaan lukisikaan tai näkisikään. Yleensä huutoon ja huutamiseen yhdistetään alkoholi, aggressiivisuus ja väkivaltaisuus, mutta turvallisessa ympäristössä huutaminen voi olla parhaimmillaan hyvin rohkaiseva ja oivaltava kokemus sekä tutkimusmatka omaan kehoon ja sen käyttämiseen.

3. Aikido pedagogisena praksiksena

Vetäjä: Timo Nevalainen, Tampereen ammattikorkeakoulu

Aikido on moderni japanilaisen kamppailutaidon, eli budōn muoto, jonka nimen voisi suomentaa esim. “harmonisen voiman tieksi”. Vaikka aikidon juuret ovatkin japanilaisissa taistelutaidoissa (bujutsu), siinä pyritään väkivallattomuuteen ja kilpailemattomuuteen. Juuri väkivallattomuuden ja kilpailemattomuuden vuoksi aikido sopiikin harjoitusmuotona hyvin erilaisille ihmisryhmille. Suomessa aikidon keskusjärjestö Aikidoliittoon kuuluvia harrastajia on tällä hetkellä n. 2100 n. 70 jäsenseurassa ympäri Suomen (Aikidoliitto.fi). Tampereella aikidoa harrastetaan kahdessa eri seurassa, Nozomissa ja Seigikaissa, joista Nozomin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta.

Tunnusomaista aikidoharjoitukselle on dojo-etiketti (reiho), johon kuuluvat mm. harjoituksen yhteinen aloitus ja lopetus, kumarrukset harjoitusparille jokaisen harjoitteen alussa ja lopussa, sekä harjoitusparin kiittäminen. Aikidon keskeisiin periaatteisiin kuuluvat harjoituskumppaneiden kunnioittaminen, kaikkien harjoitukseen osallistuvien kanssa harjoittelu, pyrkimys yhteistyöhön ja huolellisuuteen harjoittelussa, sekä harjoitusparin auttaminen harjoittelemaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Nämä periaatteet tekevät aikidosta kiinnostavan myös pedagogisena praksiksena. Kemmisiä (2010) mukaillen aikidoa voi ajatella kasvatustoimintana (educational practice) johon liittyy sitä harjoittavien moraalisesti tietoinen, reflektiivinen ja sitoutunut toiminta ja joka muovaa sosiaalista todellisuutta ja olosuhteita (harjoittelijoiden yhteisöissä ja heidän lähipiirissään), sekä ihmisiä ja heidän ajatuksiaan, sitoumuksiaan ja tietoisuuttaan. Aikidoa voisikin ehkä luonnehtia tietynlaiseksi kollektiivisen itsekasvatuksen praksikseksi.

Tarjoamme sosiaalipedagogiikan päiville toiminnallista työpajaa, jossa esittelemme aikidoa lyhyesti pedagogisena praksiksena lajin keskeisten piirteiden ja periaatteiden esittelyn, tutkimuksen ja harjoittelijoiden kokemusten kautta. Tarjoamme osallistujille mahdollisuuden osallistua aikidonomaisiin harjoituksiin joiden kautta tutkimme kehon ja mielen yhteyttä, toisten kohtaamista (onegai shimasu, atari), toisen liikkeen havainnoimista, siihen liittymistä ja sen ohjaamista (musubi). Käytännön harjoitukset ovat fyysisesti kevyitä, eivätkä edellytä aiempaa kokemusta. Aikidon harjoittelu perustuu fyysiseen lähikontaktiin, mutta olemme valinneet työpajaan harjoitteita, joissa kevyt fyysinen kontakti rajoittuu etupäässä käsien ja kyynärvarren alueelle. Osallistujilla on halutessaan mahdollisuus myös havainnoida harjoituksia sivusta.

Työpajan esittelijöinä ja ohjaajina toimivat Timo Nevalainen (Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen aikidoseura Nozomi ry) ja Jari Kivimäki (Tampereen aikidoseura Nozomi ry)

4. Keholliset kokemukset ekososiaalisena muutosvoimana

Vetäjät: Erja Kyllönen, Eeva-Mari Miettinen, Johanna Vilppola, Traumainformoitu työote (ESR+), Tampereen ammattikorkeakoulu

Viime vuosina Suomessa on vahvistunut keskustelu traumainformoidun työotteen ympärillä. Sosiaalipedagogisesta näkökulmasta olennaista on ymmärtää traumainformoitu työote kriittiseksi lähestymistavaksi, jossa keskeistä on systeemisyys. Traumainformoitu työote (ESR+) -hankkeessa hahmotellaan traumainformoidun työotteen ekososiaalista viitekehystä, kurkottaen kohti traumatransformatiivisuutta. 

Traumainformoidun työotteen ekososiaalisessa mallissa tunnistetaan sosiaalisten ja ekologisten sekä paikallisten ja globaalien ongelmien yhteenkietoutuneisuutta ja etsitään ratkaisuja kestävämpään elämäntapaan ja palvelujärjestelmään. Kyseenalaistamme dualismia, ja tässä työpajassa haastamme erityisesti mieli–keho ja järki–tunteet -dikotomioita. Kehollisesta erillisyydestä ja yhteydettömyydestä pyritään keholliseen yhteyteen maailman kanssa. 

Trauman ytimessä on erillisyys itsestämme ja muista. Traumaattisten tapahtumien seurauksena yhteys kehon ja tunteiden väliltä katkeaa, kyky olla tässä hetkessä heikkenee ja näkemys itsestä, toisista ja maailmasta muuttuu negatiiviseksi (Maté & Maté 2022). Vieraantuneisuus omasta aistien välittämästä kehokokemuksesta lisää vieraantuneisuutta myös luonnosta ja ympäristöstämme (Pulkki ym. 2016).

Traumatransformatiivisen toiminnan toteutuminen edellyttää transformatiivista oppimisprosessia ja ymmärryksen muutosprosesseja. Työotteen omaksumisessa korostetaan kokonaisvaltaista oppimista, ja oppimiskokemuksiin tuodaan mukaan tunteet, intuitio ja kehollisuus sekä suhteet muihin oppijoihin. 

Työpajassa tarkastellaan kehotietoisuutta, kokemuksellisuutta ja elämyksellisyyttä muutosvoimina ponnistaen liikkeelle aisteista. Aistien avulla on mahdollisia päästä turvalliseen yhteyteen itsen ja ulkomaailman kanssa. Aistien avulla voidaan ruokkia esim. uteliaisuutta, motivaatiota, leikkisyyttä, ja innostuneisuutta. 

Työpajan keskiössä on turvan kokemuksen tarkastelu. Kehollisuudella, erityisesti tuntoaistilla on merkittävä vaikutus turvan tunteen ja sen kehittymisen taustalla (mm. Ayres 2018). Keholliseen turvaan liittyvistä tiloista käsin mahdollistuu luonnollisten korjaavien kokemusten tarjoaminen toisillemme: eettisyys, ekologisuus, yhteistoiminnallisuus, luovuus ja ongelmanratkaisu (Kuvajainen & Sarvela 2021).

5. Lähellä - vuorovaikutuksessa oman itsen ja läheisten kanssa

Vetäjät: 

Helinä Juurinen, yhteisöpedagogi, luovien terapioiden peruskoulutus, tki-asiantuntija, Xamk

Saara Vauhkonen, Yhteisöpedagogi (yamk), projektipäällikkö, Xamk

Antti Väisänen, YTM, tki-asiantuntija

Sari Miettinen, KL, lehtori, tki-asiantuntija, Xamk

Hanna Laitinen, KM, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Järvi-Suomen piiri, Nuorisotoimien koordinaattori

Nuorten ja vanhempien välisen keskusteluyhteyden heikentyminen näkyy koko maan kouluterveyskyselyissä niin yläkoululaisten kuin toisen asteen opiskelijoidenkin vastauksissa. Vanhempainliiton toteuttaman Vanhempien barometrin tulokset suosittavat kodin ja oppilaitoksen yhteistyön ja vuorovaikutuksen tiivistämistä toisella asteella. Myös oppivelvollisuuden laajentuminen asettaa huoltajille uusia vaateita.

Triangeli-hankeen tavoitteena on nuorten toisen asteen opiskelijoiden läheisiltään saaman ja vastaanottaman tuen lisääminen. Triangeli muodostuu nuorten toisen asteen opiskelijoiden,  heidän huoltajiensa ja muiden läheisten sekä oppilaitosten vuorovaikutuskokonaisuudesta.  Tavoitteena on rakenteiden uudistaminen siten, että 15–29-vuotiaiden opiskelijoiden läheisiltään saama ja vastaanottama tuki kasvaa. 

Triangelissa on lähdetty kehittämään läheisyhteistyötä nuorisotyöllisin menetelmin. Nuorisotyöllisellä työotteella pyritään vahvistamaan toimenpiteiden ja kehittämisen nuorilähtöisyyttä. Hankkeessa on kokeiltu ja pilotoitu erilaisia menetelmiä vuorovaikutuksen parantamiseksi. Menetelmät ovat olleet toiminnallisia, kehollisia ja tunteiden sanoittamiseen tähtääviä. Nuorilähtöisiä menetelmiä tarvitaan erityisesti eniten tukea tarvitsevien nuorten parempaan huomioimiseen.

Työpaja kutsuu osallistujat elämyksellisesti tunnustelemaan omaa kehollisuutta niin ihmisenä kuin ammattilaisena. Läsnä oleva, luova ja elävä vuorovaikutus on avain toimivaan yhteistyöhön. Työpajassa kokeillaan ja testataan hankkeen aikana kehiteltyjä menetelmiä. Luvassa on siis kehollinen tuokio poikkitaiteellisin maustein sekä toiminnallisen ja nuorilähtöisen menetelmän kokeilu. Kysytään, millaisen roolin ammattilaisina otamme yhteistyön rakentamisessa - luommeko läheisyyttä vai etäisyyttä, turvaverkkoja vai yksinäistymistä? 

6. Ei haukku haavaa tee - minävoimia sosiaalipedagogisesta koiratoiminnasta

Vetäjät: Helena Prepula, Suomen Hoivakoira & Suvi Nikkola, erityisnuorisotyön kehittäjä, sosionomi

Sosiaalipedagoginen koiratoiminta (SPKT) on tavoitteellista toimintaa koiratyöparin kanssa, jossa lähtökohtana ovat ihmisen omat kokemukset, näkemykset ja luovuus. Toiminta tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja sen tarkoituksena on itsetuntemuksen, tunnetaitojen ja aktiivisen toimijuuden kehittäminen sekä hyvien kokemusten saaminen ryhmässä toimimisesta omana itsenään. Koiratoiminta on toiminnallista sekä kehollista ja se voidaan helposti yhdistää mm. taiteeseen, motorisiin harjoitteisiin sekä erilaisten taitojen oppimiseen.

Työpajan kohtaaminen kutsuu osallistumaan koiran inspiroimaan alkuvoimaiseen piiriin. Tarkastelemme aistilähtöisesti muistoista tai kuvitelmista nousevaa emotionaalisesti koskettavaa, koiran tarjoamaa kokemuksellisuutta yhteisyyden rakentajana. Piirin avulla voidaan ruokkia lempeän luovaa, hetkessä elävää inhimillistä tilaa, josta voi nousta ideoita syvällisempään itsetuntemukseen ja aktiiviseen toimijuuteen.

Työpajassa on kolme osaa: aloitus toiminnan esittelyllä, sitten piirielämys ja lopuksi käymme yhdessä läpi kokemusta kerroksellisesti ja moninäkökulmaisesti, kuljettaen yhteistä hetkeä kohti taustalla odottavaa yksilöllistä arkea.

Työpaja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tunnetyöskentelystä, eläinavusteisuudesta, luovuudesta tai lempeästä läsnäolosta. Erityisesti se puhuttelee eläin- ja luontoyhteydestä voimaa ammentavia. Tule mukaan, jos kaipaat pehmeää pysähtymistä sekä uudenlaista näkökulmaa itseesi ja kohtaamisiin.

Huom. koiraystävä ei tällä kertaa ole fyysisesti paikalla työpajassa.

7.  Mikä riittää? - Kestävyysmurroksen lähestyminen "sisältä käsin" kohtuuskokemuksista keskustelemalla

Vetäjä: Rasmus Sihvonen, Itä-Suomen yliopisto

Ihmiset ja muu luonto uhkaavat kulua puhki, kun jatkamme ylityöskentelemistä ja ylikuluttamista. Samaan aikaan kohtaamme jatkuvasti ristiriitaa, kun kulttuuriset kertomukset hyvinvoinnista ja ekokriisin ratkaisemisesta asettavat edellytyksiä enemmälle: työtä, tehokkuutta, tuottavuutta, ja kulutusta.

Ekokriisissä ja sen selättämiseen tarvittavissa ratkaisuissa keskitytään usein yhteiskunnan rakenteelliseen tasoon, joka jää pääasiassa abstraktiksi ja välittömän kokemuksemme ulkopuolelle. Tilanne ja muutos voivat tuntua kohtuuttomilta. Voisiko kompleksinen kestävyysmurros palvella meitä paremmin, jos aloitamme "sisäisistä rakenteistamme", keskustelemalla siitä, kuinka koemme elämän nykyisessä kulttuurissamme nykyisten ulkoisten rakenteiden keskellä. Kun ymmärrämme kokemuksiamme paremmin, voisiko tämä keskustelu myös samalla saada aikaan kulttuurista muutosta ja toimintaa - muutoksen sisältä käsin, joka vaikuttaa myös yhteiskunnan rakenteisiin?

Tästä näkökulmasta työskentelyn ja kulutuksen kohtuuttomuus herättää kysymyksen siitä, mikä oikeastaan riittää. Mistä löytyy kohtuus kokemuksestamme käsin tarkasteltuna? Voisiko kohtuus tehdä elämästä parempaa ja merkityksellisempää samalla kun hillitsemme kulutustamme? Onko kestävyysmurros oikeastaan kohtuusmurros, ja kuinka saisimme sen aikaan?

Tässä työpajassa osallistujat 1) kuulevat käynnissä olevasta väitöstutkimuksesta, jossa Suomessa asuvien henkilöiden kohtuuskokemuksia tutkitaan rakentavan ryhmäkeskustelun, dialogin, keinoin (15 min), ja 2) saavat tilaisuuden osallistua tällaiseen dialogiin ja reflektoida omia työhön ja kulutukseen liittyviä kohtuuskokemuksiaan yhdessä toisten kanssa (60 min). Lopussa keskustelemme tällaisen dialogin käymisen merkityksestä näinä merkillisinä aikoina, kun jopa demokratia on uhattuna (15 min).

Käytävä dialogi voidaan toteuttaa ns. akvaariokeskusteluna, jossa osallistujat jaetaan sisä- ja ulkorinkiin. Tämän myötä työpajaan voi osallistua 16 henkilöä.

Taustalla olevan väitöstutkimuksen viitekehyksenä on John Deweyn kokemusfilosofia, jonka laajaan kokemuskäsitykseen sisältyvät esimerkiksi aistimukset, tunteet, muistot, kuvitelmat sekä järjellinen pohdinta, jotka kaikki kytkeytyvät kiinteästi osaksi toimintaamme. Kielellisyydestään huolimatta dialogi on hyvin kehollinen ja kokonaisvaltainen kokemus, jossa virittäydymme samanaikaisesti keskustelun aiheeseen ja kanssakeskustelijoiden kokemuksiin.

8. Yhteen kietoutuneet - leikkisä ja liikkeellinen työpaja yhteydestä

Vetäjä: Nella Turkki

Kuvittele hetki, jossa sanat eivät riitä, mutta kehosi ymmärtää. Tunnet ryhmän ympärilläsi – hengitysten rytmin, pienet eleet, yhteisen liikkeen synnyttämän tilan. Mitä jos keho voisi avata uusia reittejä yhteyteen ja ymmärrykseen?

Tässä työpajassa tutkimme, miten kehollisuus voi olla silta ihmisten välillä. Harjoittelemme käytännöllisiä, erilaisille ryhmille ja yhteisöille soveltuvia menetelmiä, joissa yhdistyvät tanssi-improvisaatio, teatteripedagogiikka ja keholähtöinen reflektio. Työpaja tarjoaa sekä konkreettisia työkaluja että tilan, jossa osallistujat voivat kokeilla ja tarkastella, miten keholliset kohtaamiset vaikuttavat kokemukseen itsestä, toisista ja ympäröivästä maailmasta. Liikkeen kautta tutkimme, miten voimme antaa tilaa yhteenkuuluvuudelle ja moninaisuuden kuuntelulle ja kuinka kehollinen praktiikka voi rakentaa vuorovaikutusta ja syventää yhteisöllisyyttä.

Lähestymme harjoitteita ei-tietämisen tilasta käsin – heittäytyen, uteliaina ja aistien. Työpajassa korostuvat kuuntelu, leikki ja rohkea kokeileminen. Reflektoimme yhdessä, millaisia vaikutuksia jaettu liike ja kehollinen vuorovaikutus tuottavat ryhmän dynamiikassa ja yksilön kokemuksessa.

Työpaja ei vaadi aikaisempaa kokemusta tanssista tai teatterista, ja se soveltuu kaikenlaisille kehoille ja toimintakyvyille. Harjoitteet mukautuvat osallistujien tarpeisiin, ja jokainen voi osallistua itselleen sopivalla tavalla.

Työpajan vetäjä:

Nella Turkki on tanssi- ja teatteritaiteilija (TAM & TIO), kouluttaja ja kehotietoisuusvalmentaja, joka on erikoistunut yhteisöjen vahvistamiseen luovien, kehollisten praktiikkojen kautta. Hän työskentelee monenlaisten yhteisöjen parissa kouluista työyhteisöihin luoden praktiikoillaan tilan dialogille, kuuntelulle, yhteyden löytämiselle ja rohkeille avauksille.

9. Mitä ja miten keho kehottaa? - Kehollisia läsnäoloharjoituksia

Vetäjä: Virpi Koskela, Legioonateatteri/Metsäteatteri

"Mitä ja miten keho kehottaa" -työpaja esittelee käytännön esimerkein yhteisökouluttaja Virpi Koskelan (FT) työssään teatterintekijänä, ekspressiivisen taideterapian ohjaajana ja läsnäolotutkijana käyttämiä harjoitteita. Työpajassa laskeudutaan omaan kehoon kuunnellen sen kehotuksia ja kokemuksia - ruumiin hiljaista tietoa ja viisautta - erilaisten läsnäoloharjoitteiden avulla. Samalla opetellaan hiljentämään mieltä, havainnoimaan ja kuuntelemaan kehon tuntemuksia sekä rentoutumaan.

Koskela väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2018 LUTtiin läsnäolon kokemusten vaikutuksista innovatiivisuuteen ja luovuuteen (""Tapping experiences of presence to connect people and organizational creativity"": https://lutpub.lut.fi/handle/10024/158535). Tutkimusdatana toimivat Koskelan keräämät satojen suomalaisten henkilökohtaiset, niin työssä kuin vapaa-ajalla tapahtuneet läsnäolon kokemukset. Eri-ikäisten, eri ammatteja ja sukupuolia edustavien ihmisten läsnäolon kokemukset olivat pääsääntöisesti kehollisia aistikokemuksia, joilla vaikutti olevan yhteys yksilölliseen kuin yhteisölliseen luovuuteen, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja kestävämpään luontosuhteeseen. ""Miten keho kehottaa"" -työpajassa käydään kehollisten, sekä liikkumista että pysähtymistä sisältävien harjoitteiden välissä läpi myös muutamia case-esimerkkejä Koskelan väitöskirjaan liittyen, keskustellaan ja jaetaan kokemuksia."

10. Kolmivaiheinen tarvetyöpaja toiminnan yhteiskehittämisen tukena ja voimaantumisen välineenä

Vetäjät: Vili Kinnunen ja Milla Kreft, Diakonissalaitos/D-asema Kannelmäki

Työpajan tarkoitus on selkeyttää ja tehdä näkyväksi itselleen tarpeitaan, muiden tarpeita, näiden yhteneväisyyksiä sekä omaa roolia muiden tarpeiden täyttämisessä. Työpaja tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä omien tarpeidensa äärelle ja avaa niiden kautta mahdollisesti uuden, syvällisemmän tavan tarkastella myös toimintaa, jossa on mukana. Työpajan ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan omia tarpeita. Toisessa vaiheessa toiminnan hyödyllisyyttä/merkityksellisyyttä arvioidaan sen perusteella, kuinka hyvin toiminta vastaa yksilöiden sen hetkisiin tarpeisiin. Työpajan viimeisessä vaiheessa osallistujat tarkastelevat omaa rooliaan yhteisössä ja sen toiminnassa. Itsensä näkeminen yhteisön aktiivisena ja merkityksellisenä osana on ollut monelle vaikuttava kokemus, ja työpajassa syntyneet keskustelut ovat olleet silmiä avaavia ja yllättäviä. Työpajan kehollisuus syntyy tietoisesta läsnäolosta ja kehollisesta fokusoinnista tarpeisiin.