Blogi: Kehollisuus tunteita, aisteja ja itseilmaisua vapauttamassa

Viime keväänä tarkastetussa sosiaalipedagogiikan alan väitöskirjassani tutkin taiteilijoiden ammatillista toimijuutta ja työotetta ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Usein hoivapalveluista ja vanhustyöstä luodaan kielteinen ja medikaalinen kuva, joka peittää alleen elämän mielekkyyden, merkityksellisyyden ja toiveikkuuden. Sosiaalipedagogisen ja kulttuurisen lähestymistavan myötä halusin korostaa iäkkäiden ihmisten hyvää ja laadukasta elämää, heidän voimavarojaan sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Tutkimukseni osoitti, että hoivayhteisöissä työskentelevien taiteilijoiden työssä keskeistä oli kehollisuus ja eri aistikanavien käyttö, kuten kuulo, visuaalisuus, kinesteettisyys ja tunneväritteinen tieto. Näiden avulla taiteilijat samaistuivat ikäihmisten tunteisiin ja toimivat empaattisesti. Keholliset taideaktiviteetit helpottivat iäkkäiden ja usein muistisairaiden asukkaiden tunteiden, aistien, kokemuksellisuuden ja itseilmaisun vapautumista.

Kehollisuus osana sosiaalipedagogista työotetta

Jäsensin tutkimuksessani kehollisuutta Maurice Merleau-Pontyn kehon fenomenologisen lähestymistavan mukaan, jolloin ihminen havainnoi todellisuuttaan ja rakentaa tietoisuuttaan kehollisen läsnäolon ja aistihavaintojen kautta. Keho on keskeinen tietoisuuden ja kokemuksen lähde, joka usein unohtuu tietämistä ja ajattelua korostavassa kulttuurissamme. Raisa Foster sanoittaa tätä siten, että kehon, minuuden, toimijuuden ja tiedon kietoutuminen toisiinsa luo ihmiselle yhteyden maailmaan, joka on koettavissa kehollisuuden välityksellä.

Suuresti iloitsen siitä, että tutkimukseen pohjautunut ehdotukseni kehollisuuden määrittelemiseksi omaksi sosiaalipedagogisen työotteen ominaispiirteekseen toteutui. Sosiaalipedagogiikka – kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää -kirjassa luovuus ja kehollisuus muodostavat yhdessä luontevan parin, joka leikkaa laveasti koko työotetta.

Herkistytään kehollisuudelle!

Voit herkistyä kehollisuuden pohdinnalle toimiessasi esimerkiksi asiakastyössä, opettajana, kehittäjänä tai tutkijana. Mitä ajattelet kehollisuudesta, millä tavoin se ilmenee työssäsi? Mitä kehollisuus merkitsee vuorovaikutuksessa ja kohtaamisessa asiakkaiden, opiskelijoiden, yhteistyökumppaneiden tai kanssatutkijoiden kanssa? Entä millaisia ovat sinun omasi tai toimintaasi osallistuvien ihmisten keholliset kokemukset sekä kehon liikkeiden yhteydet luovaan ajatteluun ja toimintaan?

Herkistyminen kehollisuudelle voi avata uusia näkökulmia ja syventää ymmärrystäsi omasta ja muiden kokemuksista. Se voi rikastuttaa vuorovaikutusta ja lisätä empatian ja läsnäolon tunnetta kaikissa kohtaamisissa. Kehollisuus ei ole vain fyysinen olemassaolo, vaan se on myös tapa olla yhteydessä maailmaan ja toisiin ihmisiin.

* Teija Makkonen (YTT) työskentelee Itä-Suomen yliopistossa tutkijatohtorina. Hän on myös Suomen sosiaalipedagogisen seuran hallituksen varajäsen.