Blogi: Vanhemmuuden ja selviytymiskykyisyyden tukeminen ohjatussa äiti–lapsi-vertaisryhmässä

Kaija Rautaparta-Pennanen*

Miten vertaisryhmän työntekijät kokevat parhaiten tukevansa äitien selviytymiskykyisyyttä ja vanhemmuutta äiti–lapsi-vertaisryhmässä? Ilmeneekö työntekijöiden kuvaamissa toimintatavoissa sosiaalipedagogisen työotteen elementtejä kuten arkilähtöisyyden ja yhteisöllisyyden periaatteita? Näihin kysymyksiin haimme vastauksia elokuussa 2022 ilmestyneessä Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan artikkelissa yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Marjatta Kekkosen sekä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen Kaija Collinin, Marja Leena Böökin ja Anna Röngän kanssa.

Tutkimuksen taustalla sovelsimme resilienssitutkimuksen ja Seligmanin PERMA-hyvinvointiteorian käsitteitä. Tarkastelimme resilienssiin eli selviytymiskykyisyyteen liittyviä sisäisiä tekijöitä. Selviytymiskykyisyys rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja sen vahvistaminen edellyttää tukea läheisiltä. Resilienssi pohjautuu esimerkiksi itsetuntoon ja -tietoisuuteen sekä elämän tarkoituksellisuuden ja merkityksen tunteeseen.

Kuvaus vanhemmuuden ja selviytymiskykyisyyden tukemisen tutkimisesta vertaisryhmässä

Tutkimme matalan kynnyksen perhekeskustoimintaa äiti–lapsi-vertaisryhmän kontekstissa. Lähestymistapana oli tapaustutkimus, ja menetelminä olivat kahden työntekijän parihaastattelut tutkimusjakson alussa ja lopussa sekä puolistrukturoidut päiväkirjat, joihin työntekijät kirjasivat huomioitaan omista toimintatavoistaan ja vuorovaikutustilanteista äitien ja lasten ryhmätapaamisista kolmelta ajanjaksolta. Aineiston analysoimme temaattisen sisällönanalyysin avulla.

Pohdimme, olisiko tutkimustulokset voineet olla toisenlaisia, jos vertaisryhmässä olisi ollut aktiivisesti mukana isiä tai kaksi vanhempaa, sillä vanhemmuuden tukemisen ja selviytymiskykyisyyden vahvistamisen ajatuksena on koko perheen tukeminen. Perheen oma ääni olisi hyvä saada kuuluviin jatkotutkimuksissa. Lisäksi on myös muistettava, että vuorovaikutukseen keskittyvän vanhemmuuden tukemisen rinnalle tarvitaan myös vanhemmuuden toteuttamista estävien rakenteellisten ongelmien tarkastelua.

Neljä resilienssiä vahvistavaa toimintatapaa

Tutkimuksen tulosten avulla esittelimme erilaisia työkäytänteitä, joilla voidaan vahvistaa vanhempien selviytymiskykyisyyttä perhekeskuksen matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.

1. Yhteisen tekemisen järjestäminen ja toiminnan sanoittaminen

Yhteinen tekeminen ja vuorovaikutus synnyttivät sosiaalista yhteenkuuluvuutta, myös vanhempien samankaltaiset arjen haasteet olivat yhdistävä tekijä. Vertaisryhmässä etsittiin kasvatuksellisia mahdollisuuksia ja kohdattiin dialogisesti. Työntekijät sanoittivat vertaisryhmässä toimintaa ja huomasivat tilanteita, joissa puhuminen loi uskoa selviytymiseen. Vanhemmat saivat vertaisryhmässä kokemuksia osallisuudesta ja avusta oppia uusia elämän hallintaan ja selviytymiseen liittyviä taitoja. Vertaisryhmän arkipäivässä elämisen tavoitteena oli lisätä ryhmäläisten itsetietoisuutta tarjoamalla perheille uusia kokemuksia. Yhdessä toimimista järjestettiin lasten ja vanhempien välille, vertaisten kesken ja työntekijöiden kanssa.

2. Kannustaminen ja vahvuuksien tunnistaminen

Vanhempia kannustettiin itsestä huolehtimiseen. Työntekijät olivat ikään kuin ”sparraajia ja valmentajia” rohkaistessaan äitejä pitämällä yllä heidän toivoaan arjen haasteista selviytymiseen. Rohkaisua selviytymiskyvyn tukemiseksi esiintyi arjessa luontevasti esimerkiksi päivän arkirutiinien yhteydessä tunnistamalla vahvuuksia. Työntekijät tukivat vanhempia yhdenvertaisessa mahdollisuudessa muutokseen.

3. Myönteisen ilmapiirin luominen

Myönteistä ilmapiiriä vahvistettiin jaetulla ilolla. Koettiin, että ilo vahvistaa luottamusta ja ryhmäytymistä. Myönteisiä tunteita tuettiin tekemällä ystävällisyyden tekoja toinen toiselle. Vertaisryhmän työntekijät loivat tietoisesti myönteistä ilmapiiriä, jotta vertaisryhmässä olisi hyvä olla vuorovaikutuksessa toisten osallistujien kanssa. Huumorin avulla luotiin leppoisaa ja myönteistä tunnelmaa myös vaikeiden asioiden käsittelyyn.

4. Lähellä oleminen

Merkitykselliset, positiiviset ihmissuhteet katsotaan hyvinvointia edistäviksi, tarkoituksellisiksi tekijöiksi. Hoivaamisella ja hellyydellä vanhempia ohjattiin huomaamaan myös sellaista toimintaa, josta heillä ei ollut välttämättä aiempaa kokemusta. Vanhempia tuettiin tunteiden ilmaisussa kosketuksen avulla, lohdutettiin halauksin sekä osoitettiin läheisyyttä.

Lopuksi

Voisimme hyödyntää ja soveltaa erilaisissa ryhmien ohjauksissa samaa sosiaalipedagogista työotetta, joka ilmeni tutkimuksemme vertaisryhmän työntekijöillä toimivan vuorovaikutuksen rakentamisena, yhteisöllisyyden vahvistamisena ja yhteisön kasvatuksellisten mahdollisuuksien etsimisenä. Matalan kynnyksen ja kynnyksettömien palvelujen merkitys tulevaisuudessa on hyvinvoinnin ja resilienssin tukemisen kannalta ensiarvoista.

Kirjoittajatiimimme kävi monitieteistä vuoropuhelua artikkelin kirjoittamisen yhteydessä ja pohdimme usein, miten tämän ajan poikkeukselliset olosuhteet ja kriisit ovat vaatineet joustavuutta, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistäviä uusia ratkaisuja vanhemmuuden tukemisen arjen käytännöissä. Tuomme tämän tutkimuksemme tulosten avulla näkyviin läheisyyttä, toiveikkuutta ja onnistumisia. 

* Kaija Rautaparta-Pennanen, KM, jatko-opiskelija

Kasvatustieteiden tohtoriohjelma, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Jyväskylän yliopisto

kaija.rautaparta.pennanen(at)gmail.com

(Savonia-ammattikorkeakoulu, kaija.rautaparta-pennanen@savonia.fi)

Lähteet

Rautaparta-Pennanen, K., Kekkonen, M., Collin, K., Böök, M. L., & Rönkä, A. (2022). Vanhemmuuden ja selviytymiskykyisyyden tukeminen ohjatussa äiti–lapsi-vertaisryhmässä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23 (1), 13–40. https://doi.org/10.30675/sa.107618