Työpajojen kuvaukset

1. Jengiytymisen ennaltaehkäisy ja interventiot

vetäjät: Mirkka Mäntyvaara ja Katja Danska, Haaga-Helia AMK ja AOKK

Nuorten erilainen oireilu ja häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt Suomessa, mikä tulee esiin myös oppilaitosten arjessa. Kyse on monimuotoisesta yhteiskuntaa, yhteisöjä ja yksilöjä koskevasta ongelmasta, joka edellyttää monialaista osaamista, ennaltaehkäisevää toimintaa sekä konkreettisia toimia, joilla rikoksilla ja väkivallalla oireilevia nuoria voidaan auttaa mahdollisimman varhain (Opetushallitus 2023) .

Jengiytymisen ehkäiseminen Suomessa on iso haaste, joka vaatii sekä ennaltaehkäiseviä että interventioon perustuvia toimenpiteitä. Jengiytymisellä tarkoitetaan useimmiten nuoren ryhmittymistä, jotka osallistuvat rikolliseen -ja häiriökäyttäytymiseen. Koulujärjestelmässä kautta linjan tulisi vahvistaa opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja kehittää heidän hyvinvointiaan tukevia toimintatapoja. Tulisi luoda kohtaamisen paikkoja ja toimintatapoja oppilaitosten aikuisille ja opiskelijoille ja varmistaa niiden pysyvyys oppilaitosten vuorovaikutuksen rakenteissa. Tärkeää olisi myös vahvistaa täydennyskoulutuksella ja tukimateriaaleilla toisen asteen opetushenkilöstön hyvinvointi- ja turvallisuusosaamista sekä tukea nuorisotyön soveltuvien toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa. 
Jengiytymisen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä yhteiskunnallisesti ovat 

1. Sosiaalisten palvelujen vahvistaminen: tukea tulisi tarjota erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville nuorille ja perheille jo varhaisessa vaiheessa.
2. Koulutuksen merkityksen korostaminen. Koulutuksen avulla voi parantaa nuorten työllistymismahdollisuuksia ja näin ehkäistä syrjäytymistä.
3. Ehkäisevä nuorisotyö: nuorille tulisi tarjota osallisuutta edistäviä harrastuksia, toimintaa ja ohjattua vapaa-ajan tekemistä sekä turvallisia tiloja, missä tavata toisia nuoria.
4. Poliisitoiminnan aktiivisuuden lisääminen: poliisilla tulisi olla vahva läsnä olo nuorisotyössä ja yhteisöissä.

Interventioon perustuvia toimenpiteitä ovat

1. Varhainen puuttuminen
2. Rikollisen toiminnan torjuminen lisäämällä poliisien ja muiden viranomaisten resursseja ja työkaluja
3. Ohjelmia ja tukitoimia kuntoutuksen tukemiseksi (esim uudelleen yhteiskuntaan integrointi rikollisen toiminnan jälkeen)

Learning Cafe- työpajassa tavoitteena on lisätä ymmärrystä jengiytymisestä ilmiönä, vaihtaa ideoita ja ajatuksia jengiytymisen ennaltaehkäisystä ja erilaisista interventioista. Työpajan tavoitteena on saada aikaan vuoropuhelua eri verkostojen kanssa sekä löytää keinoja jengiytymisen ennaltaehkäisyyn yhteiskunnan eri toimijoiden kesken. Learning Cafe:een osallistumisen tarkoituksena on saada lisää tietoa jengiytymisestä ilmiönä eikä työpajaan osallistuminen vaadi aiempaa asiantuntijuutta aiheesta. Ajatuksena on pohtia, keskustella ja oppia yhdessä.

Alustuksen aiheesta pitää dosentti, filosofian tohtori Saija Benjamin.

 

2. Tunnekasvatus rauhankasvatuksen menetelmänä

vetäjä: Iida Vedenpää, Helsingin yliopisto

Rauhankasvatuksen tärkeä tehtävä on ohjata rauhaan itsen ja toisen kanssa (Basman-Mor, 2021). Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä havaita, nimetä, ymmärtää ja arvostaa sekä omia että toisen tunteita. Omien tunteiden sääteleminen edellyttää niiden tunnistamista ja hyväksymistä. Tunnekasvatuksen keinoin on mahdollista rakentaa hyvinvointia ja ennaltaehkäistä ongelmia ja näin luoda yhteisöihin positiivista rauhaa. Toisaalta käynnissä olevat sodat herättävät meissä kaikissa vaikeita tunteita, joiden kohtaaminen voi olla haastavaa. Tunnetaidot sekä empatiakyvyn vahvistaminen ovat keskeisiä rauhankasvatuksessa (Ay & Gögdemir 2020, Almanza 2022). 

Tässä työpajassa perehdymme tunnekasvatukseen rauhankasvatuksen menetelmänä. Työpajassa keskustelemme tunnekasvatuksen merkityksestä rauhankasvatuksen kontekstissa ja esittelen konkreettisia harjoituksia tunnetaitojen harjoittelemiseen erilaisissa yhteisöissä varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja työyhteisöihin.

3. Amengo skoola – tietoa ja toiminnallisia harjoituksia romanikulttuurista 

vetäjä: Ulla Saalasti, Nuorten Akatemia ja Suomen Romaniyhdistys

Romanit kohtaavat paljon vihapuhetta ja syrjintää yhteiskunnassamme. Vaikka romanit ovat asuneet Suomessa 500 vuoden ajan on kulttuuri yhä mysteeri valtaväestölle eikä koulussa opita romanikulttuurista juuri mitään. Tietämättömyys voi johtaa syrjintään ja vihapuheeseen, jota romanit kohtaavat enemmän kuin mikään muu vähemmistö Suomessa. Myös ECRI on raporteissaan nostanut esiin romaneja koskeviin epäkohtiin.

Amengo skoola on Suomen Romaniyhdistyksen ja Nuorten Akatemian yhteishanke, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä romanikulttuurista oppilaitoksissa. Hankkeella halutaan edistää romanivähemmistöjen ja pääväestön yhteyksiä sekä rikastuttaa yhdessäoloa ja edistää rauhaa sekä dialogia kouluyhteisössä.

Hankkeessa on vuoden 2023 aikana valmistettu peruskouluille ja toiselle asteelle menetelmäpakka sekä opettajan opas, joiden avulla opettaja voi helposti lisätä romanitietoutta oppilaiden keskuudessa. Nämä on yhteiskehitetty kymmenen romaninuoren kanssa, jotka ovat hanketyöpajoissa pohtineet, mitä toivovat valtaväestön tietävän romanikulttuurista ja minkälaisin harjoituksin tietoa voisi levittää. Menetelmäpakka on kehitetty siten, että romanikulttuurin lisäksi se sisältää avauksia myös yhdenvertaisuuden ja muiden vähemmistökulttuurien käsittelyyn.

Vuorovaikutteinen Amengo skoola -työpaja pohjaa hankkeen sisältöihin. Työpaja koostuu kolmesta osasta: teoriasta, toiminnallisista harjoituksista sekä keskustelunavauksista romanikulttuuriin.

Teoriaosuudessa Suomen Romaniyhdistyksen asiantuntijat tarjoavat tietopaketin romanikulttuurista ja -historiasta. Toiminnallisissa harjoituksissa osallistujat pääsevät työstämään annettua teemaa pienryhmissä hieman syvällisemmin. Työpajan kaikki osuudet ovat vuorovaikutuksellisia, ja niissä kannustetaan keskusteluun ja kysymyksiin. Työpajan lopussa on aikaa myös yhteiselle keskustelulle.

Sitaatteja opettajaksi opiskelevien nuorten palautteista työpajasta:

”Ihan super hyvä ja mielenkiintoinen! Opin niin paljon uutta, erityisen kivaa on päästä kyselemään rohkeasti ja se että ei tarvi pelätä kysyvänsä jotain tyhmää tai väärää. Kiiitoos❤️”

”Sisällöllisesti työpaja oli hieno ja mielenkiintoa herättävä. Heräsi jopa ärtyneiyyttä siitä, ettei näistä ollut kuullut aiemmin.

”Ensimmäistä kertaa koskaan pääsin neutraalissa tilassa oppimaan kulttuurista ja rikkomaan myös omia ennakkoluulojani. Kiitos.”

 

4. Turvallisemman tilan toimintatapa opiskeluhyvinvoinnin tukena

vetäjä: Ruut Kaukinen, Haaga-Helia AOKK

”Turvallisuus on niiden opiskelijoiden etuoikeus, jotka kuuluvat oppilaitoksessa ja sen ulkopuolisessa yhteiskunnassa dominoivaan enemmistöön ” (Barrett 2010).

Vuosina 2022-2023 OKM -rahoitteisessa SOLE – Soljuvat opinnot lähtevät elämänhallinnasta hankkeessa kehitettiin opiskelijoiden hyvinvointia eri näkökulmista vahvistavia rakenteita ja konkreettisia käytänteitä Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Hankkeen tavoitteet kiinnittyivät osaltaan korkeakoulun tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman toimenpidesuunnitelmaan. Suunnitelman nykytilaselvityksessä oli tunnistettu tarpeita turvallisemman oppimisympäristön systemaattiselle rakentamiselle ja puuttumiskäytänteiden kehittämiselle syrjintätilanteissa.

Systemaattisten rakenteiden uudistamisen rinnalle tarvitaan matalan kynnyksen kohtaamisia. Kehittämistyö kiinnittyi opiskelukyvyn ja hyvinvoinnin, DEI-teemojen ja turvallisuuden kokemusten keskiöön. 
Turvallisemman tilan periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään tietoisesti rakentamaan moninaisuutta arvostavaa, yhdenvertaista ja osallistavaa oppimisympäristöä. Kun yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä pidetään tietoisena periaatteena, helpottuu sitoutuminen rakentavaan dialogiin ja mahdollisiin syrjintätilanteisiin puuttuminen. Havaituissa ja koetuissa syrjintätilanteissa voidaan palata yhdessä käsiteltyjen turvallisemman tilan periaatteisiin. (Kaukinen, Drake, Aura 2022.) Turvallisuuden kokemuksen mahdollistumisessa keskeistä on yhdessä sovittujen periaatteiden ja toimintatapojen lisäksi erityisesti opettajien yhdenvertaisuutta ja turvallisuuden kokemuksia vahvistava pedagogiikka.

Nykyisin useilla organisaatioilla ja tapahtumilla on omat turvallisen tilan periaatteet ja toimintaohjeet syrjintä- ja häirintätilanteissa toimimiseen. Tarve yhdessä sovituille turvallisemman tilan periaatteille on tunnistettu myös korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien arvioinnissa (Valtioneuvoston selvitys 2020). Turvallisemman tilan periaatteiden mahdollistama ennalta ehkäisevä toiminta auttaa ratkaisemaan tilanteita, ennen kuin johtavat syrjinnän ja turvattomuuden kokemuksiin. Jokainen opettaja, ohjaaja ja opiskelija voi osaltaan ratkoa hyvinvoinnin esteitä ja edistää turvallista oppimis- ja olemisympäristöä.

Turvallisemman tilan toimintatapa sisältää proaktiivisten toimintatapojen lisäksi myös reaktiivisen prosessin kaikenlaiseen epäasialliseen kohteluun puuttumiseksi. Tilanteisiin puuttuminen ja niiden käsittely perustuvat restoratiiviseen työotteeseen. Restoratiivisuus on keskeistä myös rauhanpedagogiikassa. 
Työpajassa tavoitteena on lisätä ymmärrystä turvallisemman tilan toimintatavan merkityksestä opiskeluhyvinvoinnin edistämisessä. Työpajassa osallistujia ohjataan tarkastelemaan turvallisuuden kokemuksesta eri näkökulmista sekä pohtimaan ja jakamaan konkreettisia pedagogisia käytänteitä toteuttaa turvallisemman tilan toimintatapaa pedagogisessa työssä. Osallistujia ohjataan arvioimaan organisaation olemassa olevia tai tarvittavia turvallisemman tilan periaatteita. Reflektiopintana työskentelyyn toimii SOLE-hankkeessa kehitetty Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatapa Haaga-Heliassa.

 

5. Dilemmakeskustelu tukee opettajan eettistä osaamista

vetäjä: Olli Vesterinen, Haaga-Helia AOKK

Ammattialoilla on omia eettisiä periaatteitaan, joita ammattialalla toimivien tulisi noudattaa työssään. Opettajan ammattietiikan pääkohdissa on kyse opettajan ammattitaidosta ja arvopohjasta (OAJ 2023). Lainsäädäntö usein edistää ammattieettistä toimintaa (Sihvo ym. 2020), mutta muun muassa OAJ:n ammattietiikan periaatteissa korostetaan, että juridiset ja eettiset kysymykset tulisi pitää erillään. Esimerkki opettajan vallasta ja vastuusta on opiskelijan suorituksen ja osaamisen arviointi, jossa moraalisesti toimiva opettaja ei käytä asemaansa väärin.

Ammattieettisten periaatteiden tuntemus ja niihin sitoutuminen muodostaa ammatillisen opettajan eettisessä osaamisessa perustan. Työssä kohtaamiset voivat kuitenkin olla hankalia tai hämmentäviä, jolloin oikean toimintatavan löytäminen voi olla vaikeaa ja tuntua jopa mahdottomalta. On kuitenkin tehtävä jotain silloinkin, kun emme tiedä, mikä on moraalisesti hyvää tai oikein – kun kaikkiin vaihtoehtoihin liittyy riskejä ja ongelmia (Pihlström 2018).

Moraali toimiikin juuri teoista ylöspäin, ei periaatteista ja säännöistä alaspäin. Juridiikan ja yleisluonteisten ammattieettisten periaatteiden päälle ja väliin voi syntyä moraalisia dilemmoja, jotka ovat monella tapaa uusia ja ainutlaatuisia (Malkavaara & Vesterinen 2021).

Sote-alojen korkeakoulutuksessa Juujärvi ja Pesso (2008) ovat kehittäneet haastavista eettisistä ongelmatilanteista rakentuvaa keskustelutehtävää, jota kuvataan dilemmakeskusteluksi. Menetelmän hyötyjä on tutkittu, ja tulosten perusteella sote-alan koulutuksessa opiskelijoiden kyky havaita eettisiä ongelmatilanteita kehittyi menetelmää hyödynnettäessä (Juujärvi & Pesso 2008).

Haaga-Helian ammatillisen opettajankoulutuksen kokeilussa yhdistettiin dilemmakeskustelun menetelmä opettajan työn ammatillisten dilemmojen ratkaisuorientaatioihin (Oser 1991). Tällä toivottiin saavutettavan moraalisten dilemmatilanteiden syvällisempää käsittelyä.

Työpajassa esitellään kyseistä mallia opettajan eettisen osaamisen kehittämiseen. Työpajassa käydään dilemmakeskustelut pienryhmissä (5–6 osallistujaa per ryhmä) siten, että osallistujia haastetaan pohtimaan heidän kokemiaan ammattieettisiä ongelmatilanteita uusista näkökulmista.

Opettajankouluttajalle dilemmakeskustelun menetelmä vaikuttaa olevan hyvä apuväline opettajaksi opiskelevan eettisen osaamisen tukemiseen. Malli tarjoaa myös hyvän tavan yhdistää opiskelun teoreettisia elementtejä omakohtaiseen kehittymiseen.

 

6. Katsomusdialogi koulussa - työpaja hindutemppelissä

vetäjä: Heidi Rautionmaa, Helsingin yliopisto ja Uskot ilman rajoja ry

Katsomusdialogi on yksi rauhankasvatuksen menetelmä. Entistä moninaisemmassa ja polarisoituneemmassa yhteiskunnassa ja maailmassa tarvitaan valmiuksia moninäkökulmaisen ajattelun ohjaamiseen katsomuslukutaidon ja dialogimenetelmien kautta. Katsomusdialogin avulla voidaan esimerkiksi koulussa käsitellä ajassa ilmeneviä haasteellisia ja vaikeita teemoja, joita uskonnot ja muut katsomukset sekä niiden vuorovaikutus voivat synnyttää. Katsomusten moninaisuus näkyy muun muassa oppilaiden ja koulun henkilöstön eri juhlien vietossa sekä ajankohtaisten ja maailmanpoliittisten kysymysten käsittelyssä. Työpaja haastaa pohtimaan katsomusdialogin merkitystä koulussa. Työpajassa tutustutaan katsomusdialogin toteuttamiseen myös yhteistyössä ympäröivien katsomuksellisten yhteisöjen kanssa. Yhteistyö vähentää ennakkoluuloja ja avaa uusia mahdollisuuksia rauhanpedagogiikalle.

Mukana työpajassa ovat oik.yo Hitesh Bhaskar, lukiolainen Purvi Bhaskhar, Saipriya Bhaskar Shirdi Sai Baba temppelistä sekä hindulaisuuden asiantuntija Marko Näätänen Uskot ilman rajoja ry:stä. Paikalla ovat myös väitöskirjatutkijat Selja Koponen ja Heidi Rautionmaa Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta, missä käynnistyy ensi syksynä opettajien täydennyskoulutus katsomusdialogista koulun arjessa. 

Työpaja pidetään leppävaaralaisessa hindutemppelissä, joka on omistettu Shirdi Sai Baballe (1838 – 1918), joka on yksi tunnetuimpia ja arvostetuimpia hindulaisuuden guruja. 

Temppeli sijaitsee osoitteessa Lintuvaarantie 10 L 5, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Laurea-ammattikorkeakoulun Leppävaaran kampukselta. Tapaamme suoraan temppelin edessä kello 13.45.

⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
 

7. Vapaat ohjelmistot, vapaat taidot

Vetäjä: Vili Aapro

Työpajassa tutustutaan vapaisiin ohjelmistoihin sosiaalipedagogis-kasvatusfilosofisesta näkökulmasta: Platonin Valtiossaan kuvailemien vapaiden taitojen ja näistä erityisesti dialektiikan valossa.

Tyypillistä vapaille ohjelmille on, ettei niissä tehdä eroa ohjelman kehittäjän ja käyttäjän välillä, vaan käyttäjä on vapaa muokkaamaan ohjelmaa ja jakamaan sitä eteenpäin.  Kantavina arvoina ovat solidaarisuus ja dialogisuus.

Vapaat taidot ja erityisesti dialektiikka kehittävät ajattelua ja oppimaan oppimista.  Vapaiden ohjelmistojen kulttuuriin osallistuminen kehittää ajattelun taitoja.

Työpajassa tutustutaan joihinkin merkittäviin vapaisiin ohjelmistoihin ja kieliin kuten GNU/Linux-käyttöjärjestelmään ja Emacs-tekstimuokkaimeen.  Ohjelmien ja kielten periaatteita maadoitetaan dialektiikkaan eli logiikkaan ja joukko-oppiin sekä formaaleihin kielioppeihin.

Tärkeimpiä tietokoneiden ymmärtämiä kieliä ovat ohjelmointikielten lisäksi humanistisissa tieteissä, erityisesti tekstikritiikissä, käytetyt merkintäkielet sekä yhteiskunnalle tärkeissä tietojärjestelmissä käytetyt kyselykielet.  Vapaat ohjelmistot tarjoavat laadukkaita toteutuksia tällaisista kielistä ja työpajassa perehdytään joihinkin näistä.

Ohjelmistojen omaksuminen vaatii työnsä, mitä voidaan lievittää valitsemalla kiinnostava sovelluskohde kuten vaikkapa kirjallisuus.  Käytännön sovellusten lisäksi itse ohjelmistoilla on oma kauneutensa kuten muillakin metodologioilla, vaikkapa matematiikalla tai filosofialla.  Kauneuden kokemus voi olla emansipatorista eli vapauttavaa ja liittyy oivallukseen ja tietoisuuden lisääntymiseen.