Blogi: Sosiaalipedagoginen koiratoiminta – näkökulmia ja havaintoja

Hyväksyvää läsnäoloa ja kohtaamisia ilman sanoja

Koiran kanssa toimiminen avaa mahdollisuuden pysähtyä hetkeen ja olla vuorovaikutuksessa tavalla, joka ei perustu puhuttuun kieleen. Koira havainnoi hienovaraisia muutoksia ihmisen olemuksessa, kehossa ja ilmaisussa. Tämä kutsuu vastavuoroiseen kohtaamiseen, jossa ulkoiset roolit eivät ohjaa vuorovaikutusta. Koiran kohtaaminen vaatii ihmiseltä virittäytymistä lajien väliseen vuorovaikutukseen, jossa puhe ei ole keskiössä: koira vastaa tunteisiin välittömästi, aidosti ja omalla tavallaan. Näin koira auttaa ihmistä virittymään aistimaan ja lukemaan ympäristöään läsnäolevammin.

Koiratoiminta voi toteutua sekä yksilö- että ryhmätoimintana, ja se voi tukea osallisuutta, toimijuutta ja oman polun löytämistä. Koira voi toimia sillanrakentajana, joka luo yhteyden ihmisten välille ja synnyttää ilmapiirin, jota olisi vaikea saavuttaa muulla tavoin. Osalliset voivat kokea itsensä nähdyiksi ja hyväksytyiksi. Koiran vastavuoroinen suhtautuminen voi olla erityisen merkityksellistä ihmisille, jotka kokevat yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta, sillä koira voi vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemusta omasta merkityksellisyydestä. Samalla se muistuttaa ihmisen, eläinten ja luonnon keskinäisriippuvuudesta ja rinnakkaiselosta, jotka ovat osa hyvän elämän mahdollisuuksia (ks. Airaksinen 2025, 95–96; Airaksinen ym. 2023, 279, 283).

Eettinen suhde koiraan: tasavertainen toimija, ei väline

Toiminnan eettinen tarkastelu on keskeistä sosiaalipedagogisessa koiratoiminnassa. Koiran roolia ei nähdä välineenä tai toiminnan kohteena vaan tasavertaisena osapuolena, joka osallistuu tilanteisiin omilla ehdoillaan. Koiran hyvinvoinnin, autonomian ja omanlaisen ilmaisun huomioiminen on välttämätöntä, jotta toiminnasta muodostuu kaikille osapuolille mielekästä. Koiran tarpeiden kuuleminen ja niiden kunnioittaminen luovat perustan toiminnan eettisyydelle, turvallisuudelle ja laadulle.

Sosiaalipedagogiikassa ihminen ymmärretään ainutlaatuisena yhteisöllisenä olentona, joka elää suhteessa toisiin ja ympäristöönsä. Taustalla on näkemys jokaisen yksilön ainutlaatuisuudesta ja arvosta, joka ei perustu suorittamiseen, asemaan tai rooleihin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus toimijuuteen omista lähtökohdistaan käsin. (Ks. Nivala & Ryynänen 2024). Näkökulmaa voidaan laajentaa myös koirasuhteeseen: koira voidaan nähdä yhteisöllisenä olentona, jolla on oma tapansa osallistua ja reagoida. Koira ei ole väline tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi vaan tasavertainen kumppani, joka on mukana toiminnassa omana itsenään, omilla vahvuuksillaan ja omalla toimijuudellaan. Koira voi tuoda tilanteeseen esimerkiksi iloa, läsnäoloa, rauhaa, uteliaisuutta ja omanlaistaan toimijuutta, ja nämä hetket voivat osaltaan rakentaa vuorovaikutusta ja yhteistä kokemusta ihmisen ja koiran välillä.

Vastavoima tehokkuusajattelulle

Koiratoiminnan ohjaajan työ edellyttää pedagogista ymmärrystä, koiran hyvinvoinnin tuntemusta ja kykyä tarkastella toimintaa sekä ihmisen että koiran näkökulmasta. Eettiset kysymykset ja turvallisuuden varmistaminen ovat perustavanlaatuinen osa kokonaisuutta. Sosiaalipedagoginen koiratoiminta on tavoitteellista, mutta tavoitteet liittyvät esimerkiksi toimijuuden vahvistumiseen tai sosiaalisten suhteiden tukemiseen, eivät suorituksiin. Toimintaa ei ohjaa ongelmakeskeisyys eikä suoritusorientoituneisuus. Sen arvo syntyy läsnäolosta, vuorovaikutuksesta, yhteisistä kokemuksista ja yhteyden rakentumisesta.

On hyvä huomioida, että sosiaalipedagoginen koiratoiminta ei ole yhdenmukainen menetelmä tai valmis malli. Sen toteutus vaihtelee ohjaajien omien ammatillisten taustojen sekä heidän eettisten ja pedagogisten lähtökohtiensa mukaan. Lopulta toiminta rakentuu yksilöllisistä kohtaamisista, joita ihminen ja koira yhdessä luovat.

Lähteet

Airaksinen, Anne (2025) Inhimillinen herkkyys: kadotettu voimavara tehokkuuden aikakaudella? Moninaisen toimijuuden merkitys matkalla kohti kestävämpää hyvinvointia. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5595-1

Airaksinen, Anne, Satri, Janna, Ollila, Seija & Salonen, Arto (2023) ”Suurin osa mun elämästä on menny siihen, että mun täytyis olla toisenlainen” – herkkyyden kokemuksia nyky-yhteiskunnassa. Aikuiskasvatus 43 (4), 276–292. https://doi.org/10.33336/aik.126144

Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna (2024). Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Toinen, uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus.

*Anne Airaksinen (YTT, KM) on Suomen sosiaalipedagogisen seuran hallituksen jäsen ja jäsensihteeri. Hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa tutkijatohtorina sekä Karelia-ammattikorkeakoulussa opettajana. Lisäksi Anne on Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan ohjaaja (SPKT ohjaaja®), työparina Niilo (kuvassa).